Sivumennen

Minne katosi nauru? Jonna etsii marraskuiseen murheen laaksoon iloa muun muassa Hannah Gadsbyn standupin, Fleabag-teatteriesityksen ja Kate Atkinsonin uusimman romaanin avulla. Miksi ilakointi ei enää ole sopivaa? Johanna taas pohtii viime vuosien tarinallistamisähkyä. Nyt hän taas liputtaa tarinallistamisen puolesta – tilanne voi muuttua pian. Hanna-Riikka Kuisman romaani Kerrostalo vakuuttaa dystooppisella realismillaan. Sen väkivallankuvaus johdattaa puhumaan maskuliinisuuden viimeisestä tabusta: miksi miehet eivät puhu miesten välisestä väkivallasta?

Sivumennen on lukenut nettinovellin This is Pleasure ja herkeää pohtimaan seksuaalista ahdistelua metoon kaksivuotishengessä: miksi kannattaa sanoa ei, ja miksi kaikkien on syytä ymmärtää, että “ei” ei välttämättä johda mihinkään? Puhumme myös hiljaisista pariskunnista rantakahviloissa, isänpäiväkuvista Instagramissa ja siitä, miten meistä tuli ihmisalgoritmeja. Ja miksi kannattikaan mennä tanssimaan tuntemattomien kanssa? Paljastamme myös, miten Sivumennen toimii – tai luulee toimivansa – shokkitilanteissa.

Ranskalaiskirjailija Édouard Louisin esikoisromaanissa ei ole tilaa rakkaudelle, toivolle tai huumorille: Ei enää Eddy on pienoiskuva patriarkaatista, jossa toteutetaan pakkomielteisesti perinteisiä sukupuolirooleja ja heteroseksuaalisuutta. Monika Fagerholmin uutuus Kuka tappoi bambin? on tyylipuhdas #metoo-ajan romaani, jonka rinnalla Netflixin Epäuskottava tarjoaa tarpeellisen kuvauksen maailmasta, jossa seksuaalisen väkivallan uhri saa oikeutta. Patriarkaatin ja kapitalismin irvokkuutta olemme ihailleet myös HBO:n Successionin äärellä.

Sivumennen palaa perusasioiden ääreen: Atwood, Knausgård ja tyttöjen oikeudet! Käsittelyssä on tapaus Caroline Calloway / Natalie Beach, ja arviomme on: paljon melua tyhjästä. Jonna pohtii, miksi uusi elämäkerta moralisoi Susan Sontagia niin, kun hyvän elämäkerran tehtävä on olla moralisoimatta. Jaksossa mainitaan myös... designreput. Jakso on tehty yhteistyössä Plan International Suomen kanssa.

Onko vapaus sitä, ettei pelkää? Onko rohkeus sitä, että rakastaa? Mikä on paratiisi? Pajtim Statovcin upea Bolla, Sally Rooneyn viihdyttävä Normal People, Jonas Hassen Khemirin ihana Isän säännöt sekä Phoebe Waller-Bridgen loistava Fleabag-draamakomedia vievät Jonnan ja Johannan syviin vesiin. Mutta minkä sanan Johanna on juuri oppinut? Miksi Jonna on kokenut kehosta irtautumisen?

Sivumennen elää kirjailija Toni Morrisonin jälkeistä aikaa haikeana. Katsomme ja luemme synkkiä mutta vaikuttavia kuvia Yhdysvalloista: tv-sarja Euphoria ja runoilijan romaani, joka summaa 200 sivussa uskomattoman paljon. Jonna ilahtuu siitä, miten brittikitaristi ei seesty iän myötä vaan kääntää selkänsä patriarkaatille. Johanna miettii, miksi maailma ei kuulu meille ja miksi ajatus "jos haluan jotain todella paljon, minulla on siihen oikeus" on väärä.

Kesä oli, kesä meni: Johanna teki kaikkea liikaa, Jonna opetteli survivalistiksi, ja siinä sivussa tuli vedettyä kunnon lukuähky. Johanna on miettinyt ulkonäön antamaa valtaa Sally Rooneyn ja Ottesa Mosfeghin romaanien parissa. Jonna taas on pohtinut venäläisen ihmisen mysteeriä luettuaan Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen lopun. Mutta kumpikin on kesän aikana suistunut eksistentiaaliseen kriisiin. Miksi lukea? Miksi elää? Löytyykö vastaus lapsuuden rutiineista vai sienien vetämisestä?

Sivumennen puhuu mm. siitä, voiko taustasta oikeastaan koskaan päästä eroon ja miksi itsekkyys on hyvä asia. Ja mikä yhdistääkään Astrid Swania ja Kalle Päätaloa? Lisäksi käy ilmi, että Johanna on potenut flunssaa, mutta Jonnalta heruu vain vähän sympatiaa. Se ei kuitenkaan aiheuta eripuraa, vaan kaksikko jakaa kesäkirjavinkkinsä sulassa sovussa.

Irlantilaiskirjailija Sally Rooney on herättänyt maailmanlaajuista huomiota romaanillaan Keskusteluja ystävien kesken. Me emme ihmettele miksi. Teos on älykäs, viihdyttävä, ajassa kiinni oleva mutta myös ajaton romaani rakkaudesta, ihmissuhteista ja identiteetistä. Jonna iloitsee lukuilon palaamisesta, mutta Johanna synkeilee politiikan mustien virtausten edessä. Puhumme myös autofiktiosta ja siitä, kunnioittaako subjektiivinen näkökulma paremmin ihmisen mysteeriä. Entä mitä on autotodellisuus?

Millainen on nainen, joka hakee avointa konfliktia terapeuttinsa kanssa? Siihen saamme vastauksen Laura Lindstedtin Ystäväni Nataliassa, joka myös osoittaa, että seksistä voi kirjottaa todenmukaisesti ja hauskasti. Mainitsemme jälleen Freudin! Alkuun olemme vaikuttuneita Leaving Neverland -dokumentista, joka pakottaa katsomaan maailmaa tällä kertaa väistelemättä ja näkemään asiat sellaisina kuin ne silmiemme edessä ovat.

Kolme kirjaa tuovat aikansa radikaaleimman kirjailijan Minna Canthin tähän päivään: Minna Maijalan esseeteos Punaiset kengät, Minna Canthin novellikokoelma Ihmisen kuvia (toim. Minna Maijala) sekä Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi? Samalla ne tuovat suomalaisen suurnaisen lähelle. Syntyy keskustelu naisen oikeudesta olla luova, oikeasta tavasta rakastaa sekä siitä, onko mustasukkaisuus häpeällinen tunne vain naiselle. Kippis MC 175!

Rakkautta, intohimoa, ei kumpaakaan vai sekä että? Marguerite Duras'n Rakastaja on monen mielestä täydellinen kirja, ja he ovat oikeassa! Kirja, joka ei kerro, miten pitäisi ajatella, mutta auttaa ajattelemaan. Puhetta myös Nick Cave -dokumentista ja surun vaikutuksesta ihmiseen. Mitä tarkoittaa ruotsalaiskirjailija toivoessaan, että häntä luettaisiin niin kuin hän olisi kuollut ja kuopattu? Jakso on tehty yhteistyössä lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin kanssa. Siis: #eihymyilytä

Tunnustuksellinen kirjallisuus kiehtoo meitä yhä. Luemme sarjakuvaromaanien merkkiteoksen, Alison Bechdelin Äideistä parhaimman ja ihailemme sen tapaa käsitellä omaelämäkerrallisia tapahtumia psykoanalyysin ja kirjallisuushistorian välinein. Keskustelussa nousee esiin yllättävä hiljainen trendi: Freud ja unien tulkinta (vaikka Johanna ei jaksakaan kuunnella Jonnan unia). Mietimme myös kritiikin vastaanottamista, tv-sarjojen opetuksia sekä ajassa kiinni pysymisen tuskaa.

Sivumennen lukee yhdysvaltalaista ikonia James Baldwinia. Mitä Baldwin opettaa suhtautumisesta maailman epäoikeudenmukaisuuksiin, entä mitä vihasta ja katkeruudesta? Lisäksi puhumme mieleen jäävistä faktoista ja huumorin tärkeydestä. Muuta elämäämme voi kuvailla sanoilla seksi (Netflixin Sex Education) ja tragikoominen romanssi (Miia Tervon Aurora). Ai niin! Jakso on omistettu Johannaa HBO-pulmissa auttaneille kuulijoille. Kiitos!

Tarkkaa, rehellistä, hauskaa - ja taiturimaisesti kirjoitettua. Sivumennen on löytänyt pakollista luettavaa kaikille: Aila Meriluodon päiväkirjat vuosilta 1953-1975 eli Vaarallista kokea. Opimme, että vaikka elämä heittelee, Meriluoto ei horju kirjailijanuskossaan! Aavistelemme päiväkirjamuodosta ja aika monesta muustakin uutta trendiä. Jaksossa myös ihanan ylitunteikkaita äänikirjoja ja tv-sarjoja sekä tyttöjen välisiä katseita.

Miljoonat ihmiset eivät ole väärässä, mekin pidimme Michelle Obaman muistelmista. Obamatkin ovat vain ihmisiä, toki lähes täydellisiä. Mutta miksi Johanna huutoitki kirjan äärellä ja mistä Jonna sai isoimmat kiksit? Puhumme myös uusista omaperäisen hauskoista äänistä kirjallisuudessamme. Entä saavuttavatko Johanna ja Jonna vähitellen zenin äänikirjoja kuuntelemalla? Jakson kumppani on Bookbeat. Rekisteröityessäsi Sivumennen-koodilla saat äänikirjapalvelun ilmaiseksi käyttöösi kuukauden ajaksi!

Puhumme, miksi kauhukirjallisuus ja kauhuelokuvat toimivat tässä ajassa ja pohdimme, millaisen fiktionaalisen foliohatun poliisi aikoo asettaa päähän tutkiessaan Perno Mega Cityä. Summaamme Simone de Beauvoirin klassikkoa Toinen Sukupuoli, ja suosittelemme Mohsin Hamidin uutuusromaania Exit West. Se näyttää, että maailma on ennenkin järkkynyt, mutta ihmiset ovat silti aina löytäneet tavan muodostaa yhteisiä tulevaisuudenkuvia.

Sivumennen lukee Tara Westoverin muistelmat Opintiellä (Tammi, suom. Tero Valkonen) ja päätyy miettimään syntyjä syviä. Miltä tuntuu siirtyä ei-akateemisesta taustasta yliopistoon? Saako omaan menneisyyteen koskaan etäisyyttä? Puhumme, mikä merkitys toisaalta faktoilla ja toisaalta itsensä tuntemisella on omalle ajattelulle. Herkistymme seuraavalle idealle: siitä ei voi unelmoida, minkä ei tiedä edes olevan olemassa.

On taas syksy, eikä tässä kulttuurihumussa ole hetkeäkään hukattavissa! Onneksi Jonna ja Johanna ovat kasanneet valmiiksi niin Rakkautta & anarkiaa -leffatärpit kuin syksyn kirjavaliotkin. Emme näemmä eläkään totuudenjälkeistä aikaa, sillä kaikkein kiinnostavimpia leffoja ja kirjoja yhdistää juuri totuudellisuus tai yritys ilmaista sitä dokumentin tai autofiktion keinoin. Mitä se kertoo taitelijasta, meistä ja ajastamme? Jakson yhteistyökumppanina Plan Suomi.

Podcastimme 50 juhlajaksossa olemme suurten kysymysten äärellä. Miltä tuntuu äitiys, miltä tuntuu ei-äitiys? Miksi äitiys saa jotkut naiset pitämään vähemmän toisista naisista? Jos lapsia ei ole, miksi sitä pitää yhä selitellä? Huomioimme äitiyskirjallisuusbuumin ja puhumme myös siitä, jääkö kirjallisuuden huumori herkästi huomaamatta. Lukuvuorossa kaksi oman tiensä kulkijaa, Maggie Nelsonin Argonautit ja Jenny Offillin Syvien pohdintojen jaosto.