Soilin Seurassa

Markku Reinikainen soittaa niin laulaja Kaija Koon kuin blueskitaristi Erja Lyytisenkin kiertueilla, joten keikkapäiviä kertyy toistasataa vuoden mittaan. Tapaamme miehen, joka on kutsumusammatissaan. Nykyään tukholmalainen Markku Reinikainen sanoo, ettei hän ole oikein mistään kotoisin. Perhe asui eri puolilla Suomea Markun lapsuudessa ja nuoruudessa - ainoastaan Pohjanmaa jäi valloittamatta.Vaimon työ tutkijana Tukholman yliopistossa toi pariskunnan Ruotsiin runsaat neljä vuotta sitten - elämänmuutos, joka osoittautui hyväksi, sanoo Markku. Tukholmasta on helppo lentää Suomeen ja muualle Eurooppaan, kun työ sinne kutsuu. Ja ruotsalainen, pääpainotteisesti myönteinen, elämänasenne sopii maailmanmenoa valoisin mielin tarkastelevalle Markulle. Huumori on hänelle tärkeää, ja toinen mahdollinen uravalinta - ellei hänestä olisi tullut rumpalia - olisikin ollut komediakäsikirjoittajan työ. "Itse pidän seksivitseistä, vaimo enemmän kakkapieruhuumorista, mutta aina löytyy tv-sarjoja, jotka ilahduttavat molempia." M

Johanna Koljonen on yksi tunnetuimmista suomalaissyntyisistä mediaprofiileista Ruotsissa. Soilin seurassa hän kertoo savolaiskarjalaisista juuristaan, urastaan ja haaveistaan. Johanna Koljonen syntyi 1978 Helsingissä. 1999 hän muutti Tukholmaan opiskelemaan ja muutaman vuoden sisällä hänestä tuli laajan yleisön tuntema elokuvakriitikko ja kulttuuritoimittaja. 2011 Johanna Koljonen sai Bonnierin suuren toimittajapalkinnon kategoriassa Vuoden Uudistaja. Hän sai palkinnon siitä, että hän twitterin avulla herätti keskustelua huonoista seksuaalisista kokemuksista ja siitä, missä seksuaalisen häirinnän raja kulkee. Koljonen jakoi palkinnon yhdessä kollegansa Sofia Mirjamsdotterin kanssa. Johanna on asunut myös Englannissa ja Tanskassa. Nykyisen kotikaupunkinsa, Malmön, ilmapiirissä Johanna sanoo viihtyvänsä kuin kala vedessä. Soilin seurassa tapaat joka viikko uuden vieraan, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Haastattelija: Soili Huokuna.

Vuosikymmenet vaihtuvat, Pelle Miljoonan suosio säilyy. Pelle on punkkari, rokkari, kirjailija, runoilija, ajattelija, maailmanmatkaaja - sanalla sanoen taiteilija. Pelle Miljoona on oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili, syntynyt 1955 Haminassa. Hän oli 1970- ja -80-luvuilla suomalaisen punk-liikkeen pioneereja. Pelle Miljoona on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua ja hänellä on useita eri yhtyekokoonpanoja, joista tunnetuin lienee Pelle Miljoona OY. Siinä ovat mukana muun muassa Andy McCoy ja Tumppi Varonen. Pellen tuotannon tunnetuimpia kappaleita ovat "Moottoritie on kuuma", "Tahdon rakastella sinua", "Väkivalta ja päihdeongelma", "Pelko ja viha" ja "Juokse villi lapsi". Pelle Miljoona on myös kirjoittanut kymmenen romaania, omaelämäkerran ja kaksi runokirjaa. Pelle Miljoonan 60-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin teos Eetos goes Paatos, joka sisältää laululyriikkaa, 60 runoa ja laulua, taiteilijan lähes neljäkymmentä vuotta kestäneen uran varrelta. Kirjan

Aichan elämän alkutaival ei ollut helppo. Perhe hajosi ja uusi isäpuoli pahoinpiteli Aichaa vuodesta toiseen. Aikuisiässä Aicha on löytänyt elämälleen myönteisen suunnan muunmuassa joogan avulla. Aicha Gaye syntyi Tyresössä 1984. Hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä Gambiasta. Perhe muutti isän kotimaahan kun Aicha oli aivan pieni, mutta vanhempien liitto ei kestänyt ja Aicha palasi äitinsä mukana Ruotsiin. Pian kuvioihin ilmeistyi isäpuoli, joka yritti väkivalloin tehdä Aichasta muslimia. Lapsuusvuodet olivat rankkoja. Käännekohta tuli, kun mummo houkutteli Aichan rippikouluun Suomeen. Siellä Aicha sai kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty.  Soilin seurassa Aicha kertoo paljon myös äidistään. Aichan äiti on antanut luvan haastattelun lähettämiseen Sisuradiossa. Sanotaan, että se, jolla ei kotona ole hyvä olla, harhailee maailmalla virvatulen lailla. Aichan retket veivät hänet Yhdysvaltoihin, Englantiin ja Espanjaan, mutta mielenrauhaa ei maailman turuilta löytynyt. Hyvä elämä löytyi vasta kun hän pala

Kirkkomuusikko Tuomaala on tuttu mies Länsi-Ruotsin suomalaisille. Hän laulaa, säestää, johtaa Da Capo-kuoroa, on siellä missä pätevää muusikkoa tarvitaan. Kuuntele Kimmon ajatuksia elämästä. Soili Huokuna tapasi Kimmo Tuomaalan Göteborgissa 14.11., kun Sisuradio järjesti yleisötapahtuman kaupunginkirjastossa. Kimmo oli mukana tapahtumassa säestäjänä ja Da Capo-kuoron johtajana. Musiikki on ollut mukana Kimmon elämässä pienestä pitäen. Koulun jälkeen hän kuitenkin valitsi toisen tien ja lähti Volvolle töihin. 10 vuotta meni teollisuuden palveluksessa, ja Kimmo eteni liukuhihnan ääreltä työnjohtajaksi. Sitten työt vähenivät ja lopulta oli edessä uuden työn haku. Yhtäkkiä avautui uusia mahdollisuuksia. Nykyisessä työssään kirkkomuusikkona Trollhättanin pastoraatissa Kimmolla on hyötyä sekä musikaalisuudestaan että suomenkielen taidostaan. Muutama sana Soilin seurassa-ohjelmasarjasta: Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Kuulumisten lisäksi jutellaan elämän käännekohdista ja valinnoista. Vie

"Sun särkyä anna mä en" lienee tuttu biisi Sisuradion kuuntelijoille. Se on yksi Johannan hiteistä. Johanna laulaa herkällä äänellä vaikeista asioista - surusta, masennuksesta, voiman löytymisestä. "Yksi syy siihen miksi musiikki on aina kiehtonut ja vetänyt puoleensa on varmasti se, että musiikki avaa tuntoja joihin sanat eivät riitä. Olen edelleenkin kovin huono luonnehtimaan musiikkiani, sanat ja käsitteet kun eri ihmisille voivat tarkoittaa niin monia eri asioita. Pidän hyvin monenlaisesta musiikista, aina melankolisesta heavysta irlantilaisiin kansanlauluihin ja ysäri poppiin. Noita sävyjä maalaan varmaan jonkin verran myös omassa musiikissani." - Johanna Kurkela Muutama sana Soilin seurassa-ohjelmasarjasta: Small talk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunte

Birgitta Ulfsson kertoo olevansa täynnä iloa, kuitenkin niin, että pohjasuru on aina läsnä. Ilo ja suru pulppuavat molemmat lapsuudesta - lapsilla oli leikeissään hauskaa vaikka oli sota ja oli nälkä. Olin lehmä vaikka luulin olevani hevonen! Ja mikäs nyt sitten olen? Hirvi varmaankin! Birgitta Ulfsson syntyi 1928 ja asui ensimmäiset 13 elinvuottaan Karjalassa. Isä oli sodassa, ja huoli isästä kalvoi tyttären mieltä. Kun perhe sai kyselyn Birgitan lähettämisestä Ruotsiin sotalapseksi, päättivät vanhemmat, että perhettä ei hajoteta, ja tyttö jää kotiin. Tänä vuonna Birgitta Ulfsson on ajankohtainen Fosterlandet / Isänmaa-näytelmässä, joka käsittelee juuri sotalasten elämää. Näytelmä esitettiin alkuvuodesta Göteborgissa, sitten Helsingissä ja ensi keväänä se tulee Tukholmaan. Birgitta näyttelee siinä yhdessä pojantyttärensä Alma Pöystin kanssa. Soilin seurassa Birgitta Ulfsson kertoo lapsuudestaan sodan varjossa, pitkästä näyttämö- ja tv-urastaan, kahdesta avioliitostaan ja elämästään Göteborgissa.Soili Huok

Ritta reputti ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielessä - nyt hän on Ruotsissa palkittu kirjailija. Tampereen tytöstä on tullut yksi Ruotsin tuotteliaimmista nuorisokirjailijoista. Nuoret pystyvät avautumaan omista ongelmistaan, kun he voivat piiloutua romaanihenkilön taakse. Ritta Jacobsson syntyi Tampereella 1950. Nuoruusaika oli hurjaa aikaa Rittan elämässä, mutta rakkaus rauhoitti, ja rakkauden takia hän myös jäi Ruotsiin 1969. Ritta perusti perheen ruotsalaisen miehensä kanssa, opiskeli ja työskenteli häätöpäällikkönä. Unelma oli ryhtyä kirjailijaksi ja 90-luvulla se toteutui. 21 vuoden aikana on syntynyt 41 kirjaa! Ritta Jacobsson kirjoittaa nuorten elämästä. Sarjoja on syntynyt jo useita, ensimmäinen niistä Tina-sarja. Ritta, joka ylioppilaskirjoituksissa reputti ruotsin kielessä, on nyt jo kahdesti palkittu Ruotsin parhaasta nuorisodekkarista Spårhunden-palkinnolla. Ruotsin kieli on Rittalle luontevin kirjoituskieli, ja uusimman nuorisokielen hän on ottanut haltuun keskustelemalla nuorten kanssa.

Mikko Alatalo lienee Suomen tunnetuimpia artisteja. Hän on laulaja, lauluntekijä, kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuutettu. Tule Soilin seuraan ja tutustu Mikkoon ja maalaispojan mietteisiin. Lauluni seuraavat oman sukupolveni elämäntarinaa, rakastumisesta ja lasten syntymästä avioeroon ja siihen, kun omat vanhemmat ovat maan povessa ja kotipiha on hiljainen. Mikko Alatalo on tuttu myös ruotsinsuomalaiselle yleisölle, sillä hän on kiertänyt ahkerasti esiintymispaikkoja tälläkin puolella lahtea. Hän kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Kiiminkijoen varrelta. Hänen kotitalonsa on nykyään tyhjä, ja siinäkin on aihetta lauluun: niin moni mummon- ja vaarinmökki on tyhjillään, niin monien tie on kulkenut Mikonkin kotiseudulta tänne Ruotsiin. Lastenlauluja, poppia, iskelmiä, ajatuksia herättäviä rauhallisempia lauluja - Mikko Alatalon tuotanto ja repertuaari on laaja. Hänellä on myös vahva kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin, erityisesti rauhanliikkeeseen ja ympäristökysymyksiin. Soilin seurassa Mikko kertoo

Dimitri Keiski tuli suuren yleisön tietoisuuteen 2011, kun hän voitti TV3:n TrueTalent-kilpailun. Ura lähti nousuun ja monista haaveista on tullut totta. Uusi rakkaus vei Dimitrin keväällä Suomeen. Kun pienenä kuuntelin Hurriganeseja, mun isä sanoi, että tämä rumpali joka laulaa on Remu Aaltonen ja romani. Mä ajattelin että: 'Wau, se on mahdollista, musta voi kans tulla rockmuusikko jos mä haluan'! Romanikulttuuri ei ole este, vaan rikkaus, toteaa Dimitri Keiski. Kun Dimitri oli 8 tai 9 vuoden ikäinen, hän kuuli suomalaisen pop-ikonin Dannyn esittämän kappaleen Piilopaikka. Silloin hän päätti, että hänkin haluaa laulajaksi. Eräänä päivänä jokin aika sitten puhelin soi ja Danny kysyi, haluaako Dimitri lähteä hänen kiertueelleen mukaan. Dimitri tuskin uskoi korviaan - hänen oli vaikea ymmärtää todeksi, että hän pääsee mukaan idolinsa konsertteihin esiintymään. Totta se oli, ja kaksi D:tä, Dimitri ja Danny  lauloivat myös duettona lavalla. Dimitri on syntynyt ja kasvanut Märstassa Tukholman pohjoispuolella.

Jaana Ilmola vietti lapsuutensa Lahdessa, tuli kesätöihin Tukholmaan 1978 ja jäi Ruotsiin. Hän on huonostikäyttäytyvä ja kovaääninen nainen - miehestä sanottaisiin vahva ja fiksu, nauraa Jaana. Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut tulla vaarallinenkin tilanne, kun heitin nahkapään ulos maanalaisesta. Jaana Ilmola on peloton nainen. Hän rökitti jo lapsena pikkuveljensä kiusaajat ja nuoruudessaan hän nosti maanalaisesta ulos punkkarin kimppuun käyneen skinheadin. Hän puolustaa heikompiaan eikä voi olla hiljaa siellä missä hän näkee vääryyttä tapahtuvan. Jaana Ilmola työskentelee peruskoulun luokanopettajana Etelä-Tukholmassa Rågsvedissa ja hänen oppilaansa ovat maahanmuuttajien lapsia. Myös heitä Jaana on valmis puolustamaan ja hän antaa piut paut poliittiselle korrektiudelle. Tutustu valloittavaan Jaanaan Soilin seurassa. Luvassa 55 minuuttia lämpöä ja huumoria. Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron

Kari Lumikerolla juttu luistaa. Hän kertoo elämänsä lähtökohdista, uransa alkutaipaleen kommelluksista ja ajatuksiaan ruotsinsuomalaisuudesta. Hiljattain eläköitynyt toimittaja ei laakereillaan lepää. Kirjeenkantajasta kirjeenvaihtajaksi. Kari Lumikero on kotoisin Torniosta. Hänen isänsä oli toimittaja. Kari itse harkitsi juristin uraa, mutta into toimittajantyötä kohtaan voitti. Kari muutti Ruotsiin jo nuorena miehenä ja yksi hänen ensimmäisistä hommistaan täällä oli kirjeenkantajan työ. Monen muun viran kautta - hän työskenteli muunmuassa Ruotsin Radion suomenkielisessä toimituksessa 15 vuoden ajan - hänestä tuli Suomen MTV:n kirjeenvaihtaja. Sanoissa kirjeenkantaja ja kirjeenvaihtaja ei ole paljon eroa, mutta työtehtävissä sitäkin enemmän. Kari on kiertänyt maailmaa vaikeissakin paikoissa, kuten Thaimaassa tsunamin aikaan, Afganistanissa ja pakolaisleireillä Lähi-idässä. Hänellä on monta jännittävää tarinaa kerrottavana pitkän uransa varrelta, mutta Soilin seurassa hän myös raottaa yksityisyyden verhoa

Ensi Ukkola on maailmankansalainen. Hänen lapsuudenkotinsa Suomen Lapissa on poissa: se jäi voimala-altaan alle. 46 vuotta Tukholma oli hänen kotinsa. Nyt hän on siirtänyt elämänsä Afrikkaan, Ghanaan. Ensi Ukkola Dafeamekpor muutti Ghanaan vuosi sitten. Hänen aviomiehensä Patrick on Ghanasta kotoisin ja hän oli jo siellä odottamassa Ensiä. Soilin seurassa Ensi pohtii muun muassa kodin merkitystä ja kodittomuuden tunnetta. Länsi-Afrikasta Ensi on löytänyt kodin. Hän lukee ja kirjoittaa ahkerasti ja sanoo, että koti on siellä, missä hänen kirjansa ovat. Rajoja ei maailmassa tarvittaisi lainkaan, sanoo Ensi - maailma olisi paljon parempi paikka kaikille ilman viivottimella vedettyjä rajaviivoja. Maailmalla ollessaa Ensi tuntee olevansa kotonaan. Hän kertoo jo nuorena hiffanneensa, että missä hän vain matkustaakin, on hän aina jonkun kotikylässä. Soili Huokuna tapasi Ensi Ukkolan elokuussa 2015. Ensi oli silloin ollut muutaman kuukauden kesätöissä Tukholmassa, Ruotsin Radion Eko-toimituksessa. Syyskuussa hän

Tiina Rosenberg herättää huomiota missä liikkuukin. Hänen ryhdikäs olemuksensa ja terävät mielipiteensä jäävät mieleen. Politiikka, taide, johtamiskulttuuri, äitiys - siinä aiheita Soilin seurassa. Teatteritieteen professori Tiina Rosenberg syntyi Helsingissä 1958 ja hän lähti ulkomaille opiskelemaan 1977. Muutaman Saksan-vuoden jälkeen taiteesta, teatterista ja elokuvasta kiinnostuneen Tiinan tie johti Tukholmaan. Hänestä tuli teatteritieteen professori, sukupuolentutkimuksen tutkija ja ahkerasti julkisuudessa esiintyvä poliittinen mielipiteenmuodostaja. Tiina Rosenberg on yksi Feministiskt Initiativ-puolueen perustajista ja suorasanainen feministi. Ei ole salaisuus, että hänen elämänkumppaninsa on nainen ja että hän taistelee samaa sukupuolta olevien parien oikeuksien puolesta. Viimeksi kuluneet kolme vuotta Tiina on asunut Suomessa ja työskennellyt taideyliopiston rehtorina Helsingissä. Soilin seurassa Tiina puhuu Suomen poliittisesta tilanteesta, solidaarisuudesta ja feminismistä, opiskelun ja yleissiv

Tukholman suomalainen kirjakauppa on toiminut jo puolen vuosisadan ajan. Mirja Huusko on yksi kirjakaupan tulisieluista."Olen elänyt ihanaa elämää", sanoo Mirja. Tule Soilin seuraan niin kuulet lisää! Tukholman Vasastanissa sijaitseva, nyt 50-vuotias Suomalainen kirjakauppa oli Mirja Huuskon hallussa 7 vuoden ajan ja hän on edelleen mukana osuuskunnassa, joka tätä nykyä ylläpitää kauppaa. Toiminta on aattellista, rahapalkkaa siitä ei makseta mutta muulla tavoin se on tosi palkitsevaa, sanoo Mirja. Mirja Huusko tuli Ruotsiin 60-luvulla ja hän on toiminut täällä suomen kielen hyväksi monin tavoin halki vuosikymmenten. Eipä taida olla montaa ruotsinsuomalaista lehteä, jossa ei olisi julkaistu hänen tekstejään. Myös järjestö- ja yhdistystoiminta on Mirjalle tuttua, samoin Tukholman Suomalainen seurakunta, missä hän työskenteli 8 vuoden ajan ennen eläköitymistään muutama kuukausi sitten kesällä 2015.Small talk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä,

Vieras tunnissa tutuksi! Ensimmäisenä Soilin seurassa on tunnettu tv-kasvo ja tv-ääni Pekka Heino. Pekka on seuramies, hänen kanssaan aika lentää kuin siivillä! Soilin seurassa puhutaan asiat halki. Ensimmäinen vieras Soilin seurassa on tv:stä vuosikymmenten ajalta tuttu kuuluttaja ja juontaja Pekka Heino. 30 vuotta on kulunut siitä, kun Pekka avasi Ruotsin televisiotalon oven, ja 30 vuotta on kulunut siitä, kun Soili aloitti työt naapuritalossa, Ruotsin Radiossa. Tuttavuus syntyi niihin aikoihin ja nyt on hauska katsoa peruutuspeilistä, että mitä kaikkea on näiden vuosikymmenten aikana tapahtunut. Pekka kertoo avoimesti niin ammatillisesta kehityksestään kuin yksityiselämästäänkin. Hän syntyi Satakunnassa, Vampulassa, ja muutti 9-vuotiaana äitinsä luo Ruotsiin. Mirja-äiti oli muuttanut tänne jo vuotta aikaisemmin. Monet valinnat ovat johtaneet tähän päivään ja siihen, että Pekka on nyt yksi legendaarisen Go'kväll-tv-ohjelman legendaarista juontajista. Mirja-äiti on muuttanut takaisin Vampulaan, mutta Pekka